Päivitysryöppy!

Huh, ompas tässä paljon kaikkea mikä on jäänyt "raportoimatta" ja muistiin kirjoittamatta. Nyt kun on kone toiminnassa ja aikaa kirjoittaa, sekä päässä vähän enemmänkin ajatukset selkeänä!

Siispä niin. Ninjan synnytys alkoi 7.5. aamuyöstä/aamusta, mutta jokin alkoi mennä pieleen. Ninja oli huonovointoinen, kipuileva ja vuotaa vihreää limaa. Siinä ei kasvattaja kauaa odotellut, soitti minulle heti ja kertoi että jokin on nyt vinossa ja Ninjalle on varattu leikkausaika yhdeksäksi. Siinä kalvoi pelko siitä että siellä on kuollut pentu taikka kaikki kolme, sekä huoli siitä että jaksaahan Ninja taistella läpi ja palaa takaisin yhtä vahvana kuin aina.
Jonkin ajan kuluttua tulikin viestiä, että kaikki on mennyt hyvin, kolme pentua saatiin ulos, 2n ja 1u ja kaikki elävänä. Uros löytyi vihreän limapussin sisältä, eikä kukaan oikein ymmärrä mistä tämä johtui. Lienikö joku paikallinen tulehdus tms, mutta pentu itse oli hyvinvoiva ja edelleen on pentulaatikossa ihan yhtä reipas ja eloisa kuin sisarensa. Pienin on, mutta ei kyllä heikko mistään kohtaa. Siinä samalla suoritettiin Ninjalle sterilisaatio, se oli jotain mitä eläinlääkärikin suositteli ja jonka ajattelin Ninjalle parhaimmaksi vaihtoehdoksi, sillä se olisi joutunut pian kuitenkin uudestaan veitsen alle. Ajattelin että parempi päästä samalla rauhoituksella ja kun se oli jo auki leikattuna -näin jälkikäteen kadun päätöstäni jonkin verran, sillä sterilisaatio lisäsi kivun ja stressin määrää ihan älyttömästi, täten puuttuen Ninjan emon vaistoihin.

Riennettiin avon kanssa heti paikalle tuolta Lahdesta tänne Kuusjoelle ja siinähän se ensimmäinen yö meni rampatessa ja ravatessa, pennut piti ruokkia parin tunnin välein ja Ninja raasu aina kellistää väkisin kyljelleen ja pidellä se siinä, että pennut saisivat syödäkseen. Kipulääkkeistä huolimatta se oli Ninjalle näiden muutamien ensimmäisten päivien ja öiden aikana todella kurja koitos, mutta pentujen oli elintärkeää saada syödä äidinmaitoa, ei siinä auttanut muu. Alkuun Ninja oli pentuja kohtaan etäinen ja välinpitämätön, ei aggressiivinen mutta täysin hukassa niiden suhteen; vingahdukset huolestutti, mutta ei kuitenkaan tiennyt mitä niiden kanssa tehdä. Siitä se kuitenkin lähti hiljalleen etenemään, Ninja alkoi luoda suhdetta pentuihin, kiinnostua niistä ja haluta olla lähellä, sekä lopulta pääsi kärryille niiden hoitamisesta.

Olen nyt asunut täällä kasvattajan taloudessa melkein kaksi viikkoa, välillä stressissä, kuoleman väsyneenä ja melkein itku kurkussa, mutta sitten taas kun asiat on edistyneet, pennut kasvaneet niin on saanut nauraa, helliä pentusia ja ihailla kokemusta hyvine ja huonoine puolineen. Tällaista ei tule kokemaan enää ikinä uudestaan, joten nämä kolme kaunista, hauskaa ja mitä suloisinta pentua ovat ja tulevat aina olemaan sydäntäni lähellä. Aivan erityisiä ihanuuksia :)
Ninjan äitiys tuntuu kulkevan edelleen on/off tyylillä, kun se haluaa olla tekemisissä, se todella hoitaa, hellii ja seuraa vierestä huolestuneena jos meidän pitää auttaa. Ja sitten taas ajoittain tahtoo vaan olla ja nukkua omissa oloissa, eikä lotkauta korvaansakaan pentujen itkulle, joten sitä on edelleen käskettävä makuulle ja pistää ne pennut sinne tissille että saisivat syödäkseen. Pennut itse ovat kyllä melkoisia vauhtinaperoita! Ahneita ja äänekkäitä, pontevia ja yritteliäitä, sekä erilaiset temperamentit erottuu jo! Poika on kenties laiskin ja luovuttaa helpommin, kitisee herkästi jos jokin on vialla, tumma tyttö on eniten äitinsä kaltainen MINÄ ITE!!!-luonne ja taistelee oman tahtonsa mukaan sekä pinto neiti on jotain näiden väliltä, tasaisempi ja helpommin tyytyväinen :D

Kaiken tekstimeren jälkeen on kuvasaasteiden aika!

vastasyntyneet nakit <3

Amenria's Heart Breaker, uros, 1vrk

Amenira's Ice Breaker, narttu, 1vrk

Amenira's Record Breaker, narttu, 1vrk

* * * * *

Amenira's Record Breaker, 1vk

Amenira's Ice Breaker, 1vk

Amenira's Heart Breaker, 1vk

Kaikki kolme maitobaarissa :) (ikää 11vrk)