Blöääärgh, elossa sittenkin!

Hyi kun jäi ihan retuperälle tämä blogin pito kun lapsoset löysi kodit ja jatkoivat matkaa eteenpäin :')
Joka tapauksessa, pennut jatkavat kasvuaan, kuvasaastetta tulee kunhan pääsemme hulabaloimaan pentuetapaamisessa Mäntsälässä, koulutustilaisuuden ohella - innolla tätä odottaen!

 Capoa tapasin AA erkkarissa ja voi että kun meinasi päästä itku <3 Aivan ihana vipeltäjämonsteri, energioiltaan kuin isänsä ja tempperamentiltaan kuin äitinsä -melkoinen pakkaus siis ;D

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

Samalla voin pistää päivitystä Baltsusta. Poika kasvaa ja voi hyvin, on edelleen ihan mahdoton hulivili ja on pysynyt terveenä :) Nyt myös näyttelyt on korkattu, toistaiseksi tosin vasta pentukehissä pyörien.

Ensin oli Heinola KR
Tuloksena PEK1 KP ja ROP
Tuomarina meillä oli Esa Ruotsalainen, asiallinen ja tarkka tuomari, ilmaiseksi ei palkitse joten oltiin tuloksesta hyvin iloisia, vaikka Bee ainoa pentu olikin! :D
Arvostelu: "Hieman raajakkaassa kehitysvaiheessa oleva pentu. Hyvä(?)ilmeinen pää tulossa, hieman kookkaat korvat. Runko saa vielä voimistua. Hyvä raajaluusto. Liikkuu vielä pentumaisen löysästi, mutta askeleessa hyvä pituus. Takana hieman kinnerahtautta. Hyvä karva. Ryhdikäs esiintyjä."

Ja sitten oli ihan mahti päivä amerikanakita erikoisnäyttelyissä, Hollolassa! Jännittettiin ihan kamalasti sormet ja varpaat ristissä kun toinen kasvattajista esitti pojan kehässä -me olimme vielä työvuorossa rokotuksia tarkastamassa siinä vaiheessa, onneksi siitä näkyi kehään ihan mainiosti. Ja hieeenosti Bee meni, voi vitsit, sai tosiaan olla ylpeä :)

Tuloksena  PEK1 KP ja Paras UrosPentu 2

Tuomarina englantilainen leidi Meg Purnell-Carpenter
Arvostelu: "Head very immature at present, ears wellset, but a little large. Good neck into well layed shoulders. Lovely crest. Good topline. Good hindquarters. Correct tailset. Movement a little loose at present."
Sama suomeksi: "Toistaiseksi hyvin kehittymätön pää, hyvin asettuneet mutta hiukan kookkaat korvat. Hyvä niska, hyvin asettuviin lapoihin. Hyvä harja/s. Hyvä ylälinja. Hyvät takakulmaukset. Oikein asettunut häntä. Liike tällä hetkellä hiukan löysä."

Itse palkinnot vielä lähikuvassa, oli pakko ottaa näpsy kun tuo pokaali on niin hieno! Siinä lukee: Erikoisnäyttely 2012, Luokkavoittaja, Pennut 7-9kk, Suomen Amerikanakita Ry

Kuulumisia ja kuvapäivitystä

Hetkeen onkin ollut hiljaista tällä puolella, pitänee siis kuroa umpeen tämän välin tapahtumat :)

Ninja kotiutui keskiviikkona ja pennut jäivät painimaan keskenään, noin 5-viikon ikäisinä. Ninja aloitti vieroittamisen ajoissa, joskin oli jo alkujaan on-off äiti, välillä ei välittänyt laisinkaan ja toisessa käänteessä piti huolta oikein esimerkillisesti. Sellaisena se sitten sujuikin loppuun asti. Vaikka osittain Nipsu pentuja ja tiettyjä hoitamisosioita vierastikin, sillä kuitenkin onneksi myös riitti niitä ilahduttavia hetkiä, jolloin mamma nautti kolmosistaan ihan sydämensä kyllyydestä.
Pienet ehtivät myös kehittää pissatulehdusta, mikä ilmeisesti johtui Ninjan ruoasta, jossa oli jotain pennuille epäsopiva ainesosa? mikä sitten äidinmaidon kautta pääsi kiusimaan pieniä. Siksikin oli ihan hyvä vierottaa pennut pois maitobaarilta, ettei tule pissitulehduskierrettä pienokaisille. Ninja itse tarvitsee toistaiseksi "lypsyapua", tissit täyttyy kauheaa vauhtia, muttei ketään ole enää imemässä :P Siispä hyvin lämpimän pyyhkeen kanssa annetaan hierontaa ja autetaan ylimäärästä maitoa pois aiheuttamasta painetta. Ruoka-annokset on neidillä minimaaliset, jotta kroppa imaisisi maidot takaisin :D

Nipatus saa nyt myös ekstrasti liikuntaa palautuakseen takaisin muotoihinsa ja hyvään kuntoon (tämäkin auttaa maidontuotannon ehtymiseen), ja voi että miten neitokainen nauttiikin hölkkä/juoksulenkeistä :) Itselläkin nyt kuntoa riittää, ainoa vaan että allergiakeuhkot (siitepölyt) vähän rajoittaa. Noh, jospa se siitä, hyvää tekee meille kaikille tämä liikunta.

Nyt pennuista kuvia! Lapsilla ikää 5 viikkoa (maanantaina täyttävät 6vk). Punavalkoisella, pitkäkarvaisella pintotytöllä on koti tiedossa. Harmaa tyttö ja punainen poika etsivät edelleen kotejaan :)

Pikku Ninja :D

2 viikkoa täynnä

Tsämdäm, ikää tuli tosiaan tasan 2 viikkoa, joten sen kunniaksi otettiin kuvat! (painot nyt unohtui ottaa, mutta nekin ehtii :D)

Päivitysryöppy!

Huh, ompas tässä paljon kaikkea mikä on jäänyt "raportoimatta" ja muistiin kirjoittamatta. Nyt kun on kone toiminnassa ja aikaa kirjoittaa, sekä päässä vähän enemmänkin ajatukset selkeänä!

Siispä niin. Ninjan synnytys alkoi 7.5. aamuyöstä/aamusta, mutta jokin alkoi mennä pieleen. Ninja oli huonovointoinen, kipuileva ja vuotaa vihreää limaa. Siinä ei kasvattaja kauaa odotellut, soitti minulle heti ja kertoi että jokin on nyt vinossa ja Ninjalle on varattu leikkausaika yhdeksäksi. Siinä kalvoi pelko siitä että siellä on kuollut pentu taikka kaikki kolme, sekä huoli siitä että jaksaahan Ninja taistella läpi ja palaa takaisin yhtä vahvana kuin aina.
Jonkin ajan kuluttua tulikin viestiä, että kaikki on mennyt hyvin, kolme pentua saatiin ulos, 2n ja 1u ja kaikki elävänä. Uros löytyi vihreän limapussin sisältä, eikä kukaan oikein ymmärrä mistä tämä johtui. Lienikö joku paikallinen tulehdus tms, mutta pentu itse oli hyvinvoiva ja edelleen on pentulaatikossa ihan yhtä reipas ja eloisa kuin sisarensa. Pienin on, mutta ei kyllä heikko mistään kohtaa. Siinä samalla suoritettiin Ninjalle sterilisaatio, se oli jotain mitä eläinlääkärikin suositteli ja jonka ajattelin Ninjalle parhaimmaksi vaihtoehdoksi, sillä se olisi joutunut pian kuitenkin uudestaan veitsen alle. Ajattelin että parempi päästä samalla rauhoituksella ja kun se oli jo auki leikattuna -näin jälkikäteen kadun päätöstäni jonkin verran, sillä sterilisaatio lisäsi kivun ja stressin määrää ihan älyttömästi, täten puuttuen Ninjan emon vaistoihin.

Riennettiin avon kanssa heti paikalle tuolta Lahdesta tänne Kuusjoelle ja siinähän se ensimmäinen yö meni rampatessa ja ravatessa, pennut piti ruokkia parin tunnin välein ja Ninja raasu aina kellistää väkisin kyljelleen ja pidellä se siinä, että pennut saisivat syödäkseen. Kipulääkkeistä huolimatta se oli Ninjalle näiden muutamien ensimmäisten päivien ja öiden aikana todella kurja koitos, mutta pentujen oli elintärkeää saada syödä äidinmaitoa, ei siinä auttanut muu. Alkuun Ninja oli pentuja kohtaan etäinen ja välinpitämätön, ei aggressiivinen mutta täysin hukassa niiden suhteen; vingahdukset huolestutti, mutta ei kuitenkaan tiennyt mitä niiden kanssa tehdä. Siitä se kuitenkin lähti hiljalleen etenemään, Ninja alkoi luoda suhdetta pentuihin, kiinnostua niistä ja haluta olla lähellä, sekä lopulta pääsi kärryille niiden hoitamisesta.

Olen nyt asunut täällä kasvattajan taloudessa melkein kaksi viikkoa, välillä stressissä, kuoleman väsyneenä ja melkein itku kurkussa, mutta sitten taas kun asiat on edistyneet, pennut kasvaneet niin on saanut nauraa, helliä pentusia ja ihailla kokemusta hyvine ja huonoine puolineen. Tällaista ei tule kokemaan enää ikinä uudestaan, joten nämä kolme kaunista, hauskaa ja mitä suloisinta pentua ovat ja tulevat aina olemaan sydäntäni lähellä. Aivan erityisiä ihanuuksia :)
Ninjan äitiys tuntuu kulkevan edelleen on/off tyylillä, kun se haluaa olla tekemisissä, se todella hoitaa, hellii ja seuraa vierestä huolestuneena jos meidän pitää auttaa. Ja sitten taas ajoittain tahtoo vaan olla ja nukkua omissa oloissa, eikä lotkauta korvaansakaan pentujen itkulle, joten sitä on edelleen käskettävä makuulle ja pistää ne pennut sinne tissille että saisivat syödäkseen. Pennut itse ovat kyllä melkoisia vauhtinaperoita! Ahneita ja äänekkäitä, pontevia ja yritteliäitä, sekä erilaiset temperamentit erottuu jo! Poika on kenties laiskin ja luovuttaa helpommin, kitisee herkästi jos jokin on vialla, tumma tyttö on eniten äitinsä kaltainen MINÄ ITE!!!-luonne ja taistelee oman tahtonsa mukaan sekä pinto neiti on jotain näiden väliltä, tasaisempi ja helpommin tyytyväinen :D

Kaiken tekstimeren jälkeen on kuvasaasteiden aika!

vastasyntyneet nakit <3

Amenria's Heart Breaker, uros, 1vrk

Amenira's Ice Breaker, narttu, 1vrk

Amenira's Record Breaker, narttu, 1vrk

* * * * *

Amenira's Record Breaker, 1vk

Amenira's Ice Breaker, 1vk

Amenira's Heart Breaker, 1vk

Kaikki kolme maitobaarissa :) (ikää 11vrk)

Röntgenylläri

3 kaveria köllii siellä <3

Kuulumisia Kuusjoelta

Ninja lähti osaksi Haavistojen perhettä keskiviikkona (2.4.), hyppäsi autoon vallan reippaasti ja asettui jo katselemaan maisemia ihan tyynesti. Arvelinkin ettei neidillä tulisi olemaan mitään ongelmia matkustamisen suhteen, mutta kasvattajan luokse kotiutuminen jänskätti kyllä vähän enemmänkin.
No, kauaa ei tarvinnut odottaa kun toisesta päästä kuului taas uutisia; hetken aikaa Ninja oli tutustumiskierroksen jälkeen läähätellyt kun huomasi että mitämitä, eihän täällä olekaan tuttuja tyyppejä mun mukana :D Sitten vähän katseltiin ikkunoista ja pian asettui lattialle nukkumaan.

Tästä vielä vähän lisää aikaa ja Ninja ehtikin jo rakastua kasvattajan mieheen ja kyseinen kaveri onkin nykyään ihan Ninjan paras bestis, jota pusutella aikaisin aamulla ja ottaa vastaan työpäivän jälkeen pylly puolelta toiselle heiluen! Tiesin kyllä että Ninja on teräshermo ja että se sopeutuu kyllä kaikenlaiseen, mutta oli tämä kyllä omistajallekin melkoinen yllätys, että niin nopeasti on löytänyt oman paikkansa ja rauhan jotta voipi ottaa rennosti. Siellä se neiti saa nyt hengailla ulkotarhassa, lepäillä terassilla tai sisätiloissa seurailla eväiden tekoa tai nukuksia omassa pedissä. Sänkykin on jo kuulemma testattu :D

Masua on siellä saanut tunnustella ja potkujahan siellä tuntuu! Pennut alkaneet laskeutua ja Ninja kuulemma seisahtuu välillä ihmettelemään näitä pieniä supistuksia, jotka pennut ohjaa oikeisiin asemiin :') Jänniä juttuja kyllä.
Mutta juu, Ninjalla on siellä päin kaikki paremmin kuin hyvin, todellista luksuselämää saa kyllä nyt siellä viettää! Toivottavasti kerää paljon energiaa ja hyvää mieltä H-hetkeä varten :)

Tässä vielä pari kuvatusta tämän aamuiselta pissatukselta:

Kylki jonka puolelta löytyy ne varmat 2 vauvaa :D (56vrk)

Masukuvia!

Tässäpä pientä kuvasarjaa masusta ja sen kehityksestä tässä viikkojen saatossa :)

30.3.2012

6.4.2012

13.4.2012

20.4.2012

27.4.2012 (49vrk)

Tämän jälkeen ei enää meillä perjantain kuvapäivitystä tule, sillä Ninja menee pitämään majaa kasvattajan luokse. Tutustuu ympäristöön ja Haavistoonkin siinä samalla :D Hieman surettaa jo nyt, ikävähän tuota tiukkisnutturaa tulee olemaan, mutta toisaalta on ihana tietää miten hyvissä käsissä neiti on siellä Kuusjoen puolella. Jännitys jälleen tiivistyy! :)

Tuplatarkastus

Vielä kertaalleen käytiin kippaamassa Ninja tutkimuspöydälle ja lääkäri kurkisti ultran avulla masumaisemia :D Niinhän siinä sitten paljastui että kaksi kaverusta näkyy selkeästi! <3 aika lähekkäin samalla puolella mahaa, enemmänkin etsittiin mutta eipä sieltä muuta näkynyt. On siis varsin todennäköistä että jää kahteen pentuun, mutta sekin on ihan mahdollista että vielä on joku sisarus joka leikkii piilosilla ja tulee esiin vasta tositilanteessa :D

Mutta tämmöistä kivaa, Ninjalla on ihan normaali muonitus paitsi että saa vadelmanlehtitabletteja päivittäin, ihan vain tämmöisenä pienenä apuna (tai ainakin kauniina ajatuksena). Muuten neiti ottaa rennosti pyöristyvän masunsa kanssa, toivottavasti jatkaa samaa linjaa loppuun asti, rauhassa ja stressaamaatta.

Tiine on!

Siellä näkyi kuin näkyikin yksi pieni toukka! :)

Aavistuksen aikaisessa oltiin ultra varattu, olisi muuten osunut justiinsa pitkäperjantaille. Ensi viikolle varataan uusi aika ja kurkataan näkyisikö yhtään paremmin, eläinlääkäri oli ihan toiveikas että voisi tulla kaksi tahi kolme pentua. Pieni pentue joka tapauksessa, mutta aina se yksikin on parempi kuin ei mitään :D

Oihvoih, oli se melkoinen tunne nähdä semmoinen pieni möhkö siellä sisällä ja tajuta että joku siellä tosiaankin kasvaa!
Tarkoitus oli ottaa kuviakin tästä reissusta, mutta koska päädyttiin kippaamaan Ninja siihen pöydälle tutkittavaksi, tarvittiin kaikki apukädet! :'D Hoitaja ja minä kipattiin mamma ensin kyljelleen ja avokki syötti tuubista herkkua, mihin Ninja onneksi ihan mukavan ahneesti keskittyi. Siitä yritettiin vielä kääntää vähän enempi selälleen, mutta tyttö pisti kauheasti jännittäen vastaan joten jäi vähän vinoon -mikä vaikeutti tietysti ultra-etsintöjäkin. Noh, ihme että saatiin ollenkaan siihen suuntaan, toivottavasti pian uusi yritys!

Jännitys tiivistyy...!

Kokonaiset kuusi päivää ultraan. KUUSI. Keskiviikkona 4.4 selviää onko Ninjan masussa minkäänlaista elämänalkua kasvamassa vai ei! Voitte vaan uskoa kuinka tässä kärvistellään jokaisen päivän kanssa, ikinä ei ole aika kulunut näin hitaasti...

Ninja on kyllä osoittanut erilaisia merkkejä siitä, että voisi olla tiineenä. Kovasti pitäisi tyttöä helliä ja rapsutella, se haluaa olla seurassa paljon enemmän ja melkein tunkee syliin asti :D Muutenkin on ottanut vähän rauhallisemman tahdin, vaikka energiaa riittää niin ei tohota menemään kuten yleensä. Ahneus -jota muutenkin riittää- tuntuu lisääntyneen ja alavatsan nisät ovat turvonneet. Mahasta vaikea sanoa mitään.
Aijuu ja tänä aamuna Ninja oli pahoinvointinen ja oksensi mahanesteitä vaikka ruoka-annosten välillä ei ollut mitään epänormaalia väliä. Aamupahoinvointia, neeh?

En silti haluaisi tulkita itse mitään, tietysti nämä kaikki yhdessä antaisi varaa toivoa, mutta asiat on varmoja vasta sitten kun varmaksi todetaan joten pitää nyt vaan selvitä tuonne keskiviikkoon asti. HUOHHH.

Ninjaa ei pahemmin stressaa :D

Tuloksia!

Haimatulehdustestin tarkempi analyysi antoi tulokseksi NEGATIIVINEN :)
Mitä kyllä osattiin odottaakin, ei kyllä yhtään täsmännyt varsinaiseen haimatulehdukseen kun pomppas niin nopeasti ja samoten Ninja palautui niin nopeasti.  Tämä oli kuitenkin ihana uutinen, Ninjakin on jo ihan täysin oma itsensä, menee, touhottaa ja komentaa kuten aina :D

Maanantaina 10:00 herpesrokotuksille ja kysellään ultrasta. Se kun osuisi pääsiäiselle just silleensä, että pitää katsoa ultrataanko vähän ennen vai jälkeen. Ah taas seuraavanlaista jännitystä.

Tilannepäivitystä

Ihanaa päästä kirjottamaan, että Ninja EI tarvinnutkaan suonensisäistä ravintolisää/nesteytystä, sillä olo oli kohentunut aamuun mennessä selkeästi paremmaksi. Ninja oksensi vielä yhden kerran aamuyöllä, mutta sen jälkeen nesteet pysyivät sisällä ilman enempiä yökkäilyjä.

Anne Kolsi, sama lääkäri joka hoiti siemennyksen, otti Ninjan tänään aamulla vastaan, juteltiin ja hän otti vielä nopean verikokeen, yleiset tulehdusarvot edelleen ok ja punasolujen määrä normaali. Antoi Ninjalle vielä puoli litraa nesteytystä ihan vaan nahan alle sekä ohjeistuksen tyttösen syömisiin ja juomisiin, sekä pyysi soittamaan heti jos meinaa tulla takapakkia.

Mitään ongelmaa ei ole nyt ollut. Ninja saa pidettyä nesteet sisällä ja on jopa syönyt pienen pieniä annoksia riisi-kana-piimä seosta hyvällä ruokahalulla, eivätkä nekään ole heittäneet masua sekaisin! Tärkeintähän tosiaan oli nyt saada Ninja syömään ja nähdä että pysyvätkin sisällä. Antibioottikuuri annetaan loppuun ja elimistöä tukeva hoito on tosiaan sama, tulee sitten tulokseksi haimatulehdus tai ei -tästä kuullaan vasta loppuviikosta kun näyte lähetellään nyt eteenpäin.

Pienet munasolut onneksi kelluvat vielä tästä tietämättöminä siellä kohdussa, toivo elää että saataisiin tämä ihmepöpö hoidettua ennen kuin pikkukaverit alkavat kiinnittyä kohdunseinämään :')

Tänään kyllä niin kiva päivä, ihanaa nähdä miten Nipatus palailee taas takaisin terveeseen rytmiinsä.

Yksi askel eteen, kaksi taakse

Tänään on ollut kyllä synkkä päivä. Ninjan vointi huononi tässä lauantai-sunnuntai välisenä yönä, alkoi ripuloinnilla ja juostiinkin koko yö oudossa, lämpimässä lumipyräkässä. Rajua ripulointia Ninjalla on ennenkin ollut, mutta tällä kertaa tytön olo ei helpottunut mahan tyhjennettyä. Levoton läähätys oli jatkuvaa ja pian alkoi runsas nesteiden oksentaminen. Aina kun joi lisää, oksensi parin minuutin jälkeen kaikki ulos. Sen jälkeen seurasi takapään lihasten tärinä, kuolaaminen ja tassujen nuoleskelu, ei pystynyt asettumaan aloilleen ja oli koko ajan tukalan oloinen.

Samantien soittoa päivystykseen, onneksi päästiin puolen tunnin sisään paikanpäälle ja lääkäri olikin jo infottu siemennystaustasta.

Ninjalta otettiin verikoe; mittaamaan verestä yleiset tulehdusarvot ja sitten myös haimatulehduksen pikatesti (rajun oksentelun ja ripuloinnin vuoksi). Lisäksi mitattiin lämpö, joka olikin noussut hieman sillä tulos oli 39,8 ja annettiin nesteytystä nahan alle. Myöskin antibioottipiikki tuikattiin jo heti alkuun, tiineys-ystävällistä versiota.
Tulehdusarvot oli nollissa, mitään ei löytynyt sieltä, mutta haimatulehduksen pikatesti oli kuin olikin positiivinen... Huomenna siis mennään selvittämään lisää, Ninja joutuu todennäköisesti suonensisäiseen hoitoon ja veriputkilo lähetetäänkin tarkempiin tutkimuksiin jotta päästäisiin selvyyteen että mikä tuolla elimistössä nyt noin hyökkää. Tuo pikatesti vielä itsessään ei ole tarkka, eikä välttämättä tarkoita suoraan haimatulehdusta, vaan kyse voi olla tavallisemmasta mutta rajusta suolistotulehduksesta.

Kotiin lähdettiin hiukan parempivointisen koiruuden kanssa, laukussa pahoinvointiestolääkettä ja antibioottikuuri. Hintaa koko lystille, tälleen kivasti sunnuntain päivystyksestä tuli 328e!

Se, miten tämä vaikuttaa tiinehtymiseen, on vielä kysymysmerkki. Sinänsä välitöntä hätää ei sen osalta ole, sillä munasolut vielä kelluskelevat siellä kohdussa irtonaisina, eivätkä ime emosta mitään. Mikäli tuolla joku tulehdus jyllää, päästään se toivottavasti nujertamaan pian, ennen hedelmöittyneiden munasolujen kiinnittymistä. Positiivista tässä on se, että päästiin heti hoitoon ja lääkkeet on jo. Huomenna ollaan vähän fiksumpia.

Mutta tämmöstä tää elämä, kaikkea se osaakin kesken kaiken eteen heittää. Tärkeintä että saadaan Ninjan olo paremmaksi ja normalisoitua takaisin. Nyt neiti pystyy jo torkkumaan rauhassa, mikä on mukavaa edistymistä.

Operaatio Siemennys

Tänään se todella koitti, Ninjan kohtuun on nyt istutettu Cainin pikku-uimarit!

Aamu alkoi raastavalla odotuksella, tässä välissä kun on ehtinyt olla ylimääräisiä yllätyksiä, haasteita ja paniikin poikasia, mutta piankos Haaviston Maaritin valtaisa paku valloitti hyvän siivun pihan parkkipaikasta ja saatettiin katsastaa kaksikon kemiat + pitää pieni kuvaustuokio!
Itse ihan yllätyin miten avoimen iloisesti ja leikkisästi Ninja otti Cainin vastaan, häntä heilui ja heti olisi pitänyt päästä leikkipainimaan jännittävän sulhon kanssa, tosin selkään ei saanut innokas mies hyppiä kun sai jo örinäpalautetta :D Ninja on selkeästi niitä tyttöjä, jotka vaatisi pitkät lämmittelyt ja liehittelyt ennen suostumusta tositoimintaan -mikäli siis ihan luomusti astuttaisi. Oli kuitenkin ilahduttavaa nähdä miten kaksikko otti toisensa vastaan vaikka ei saanutkaan sen vapaammin yhdessä telmiä, tylsissä hihnoissa piti olla ja olihan noissa hormoonien valtaamissa vesseleissä pitelemistäkin...

Noh, eläinlääkäriltä tuli soitto lähemmäs kahta, että Ninjan progetestien tulos oli 10,5 pintaan ja aikalailla niin täydellinen arvo kuin vain voi tähän tarkoitukseen olla! Siitä sitten hissukseen valuttiin eläinlääkärin vastaanotolle, siellä tietojen kirjaamista, lomakkeiden rustailua ja viimein takahuoneeseen homman aloittamiseksi.
Cainillä oli ihan selkeästi hommat hanskassa ja pian... no, oli lääkärilläkin hommat muovipussissa kun poika päräytti menemään kauhiaa vauhtia vain pienen ranneliikkeen avustamana :DD Poika on tehnyt tätä aikasemminkin, auttavan käden ojentanut lekuri saikin Cainilta palkaksi herkkiä pusuja. Sen jälkeen oli Ninjan vuoro ja täytyy sanoa että kokemus lieni paljon hauskempi menevälle äijälle kuin meidän neidille, sillä Ninja sai vain rauhoituspiikin pyllyyn, joutui pöydälle ja niinhän se kirurginen siemennys sitten siinä suoritettiin loppuun.

Tuokion kuluttua palattiin takaisin hakemaan heräilevää Ninjaa, uinui lattialla vielä ihan nätisti siihen asti kunnes kuuli mamman äänen (joka puhelimeen hölötti) ja loikkasikin niin nopeasti pystyyn että piti ihan estellä hetken verran. Sen jälkeen tyttö onkin hieman ulissut ja vikissyt krapulaansa kun yrittää selvitä noista rauhoitusaineista, onneksi nyt taas rauhoittui lattialle torkkumaan pidempään. Välillä ponnahtaa pystyyn ja itkeskelee taas, kunnes komennetaan takaisin aloilleen. Hetki hetkeltä alkaa olla parempaan päin, joten eiköhän huomiseen mennessä olla taas ihan normaaleita :)

Jännä päivä kaikenkaikkiaan! Pääsi näkemään monenmoista uutta ja erityisen ihanaa oli tavata Cain livenä. Se on kyllä justiinsa niin häsläävä hönö kun voi olla, äärimmäisen rakastettava ukkeli. Nyt vaan lisää odottelua... Jes. Noin neljän viikon päästä olisi tarkoitus katsastaa ultran kautta että onko siellä päässyt kehittymään ketään. Ainakin lähtökohdat oli eläinlääkärinkin mukaan just niin kohdillaan kun voi olla, että että... sitä uskaltaa vähän toivoa mukavaa lopputulosta.

Loppuun heitänkin pariskunnan kuvatuksia, nauttikaa! :)

Kuvat napsi Maarit Haavisto, kiitokset näistä! :D