Operaatio Siemennys

Tänään se todella koitti, Ninjan kohtuun on nyt istutettu Cainin pikku-uimarit!

Aamu alkoi raastavalla odotuksella, tässä välissä kun on ehtinyt olla ylimääräisiä yllätyksiä, haasteita ja paniikin poikasia, mutta piankos Haaviston Maaritin valtaisa paku valloitti hyvän siivun pihan parkkipaikasta ja saatettiin katsastaa kaksikon kemiat + pitää pieni kuvaustuokio!
Itse ihan yllätyin miten avoimen iloisesti ja leikkisästi Ninja otti Cainin vastaan, häntä heilui ja heti olisi pitänyt päästä leikkipainimaan jännittävän sulhon kanssa, tosin selkään ei saanut innokas mies hyppiä kun sai jo örinäpalautetta :D Ninja on selkeästi niitä tyttöjä, jotka vaatisi pitkät lämmittelyt ja liehittelyt ennen suostumusta tositoimintaan -mikäli siis ihan luomusti astuttaisi. Oli kuitenkin ilahduttavaa nähdä miten kaksikko otti toisensa vastaan vaikka ei saanutkaan sen vapaammin yhdessä telmiä, tylsissä hihnoissa piti olla ja olihan noissa hormoonien valtaamissa vesseleissä pitelemistäkin...

Noh, eläinlääkäriltä tuli soitto lähemmäs kahta, että Ninjan progetestien tulos oli 10,5 pintaan ja aikalailla niin täydellinen arvo kuin vain voi tähän tarkoitukseen olla! Siitä sitten hissukseen valuttiin eläinlääkärin vastaanotolle, siellä tietojen kirjaamista, lomakkeiden rustailua ja viimein takahuoneeseen homman aloittamiseksi.
Cainillä oli ihan selkeästi hommat hanskassa ja pian... no, oli lääkärilläkin hommat muovipussissa kun poika päräytti menemään kauhiaa vauhtia vain pienen ranneliikkeen avustamana :DD Poika on tehnyt tätä aikasemminkin, auttavan käden ojentanut lekuri saikin Cainilta palkaksi herkkiä pusuja. Sen jälkeen oli Ninjan vuoro ja täytyy sanoa että kokemus lieni paljon hauskempi menevälle äijälle kuin meidän neidille, sillä Ninja sai vain rauhoituspiikin pyllyyn, joutui pöydälle ja niinhän se kirurginen siemennys sitten siinä suoritettiin loppuun.

Tuokion kuluttua palattiin takaisin hakemaan heräilevää Ninjaa, uinui lattialla vielä ihan nätisti siihen asti kunnes kuuli mamman äänen (joka puhelimeen hölötti) ja loikkasikin niin nopeasti pystyyn että piti ihan estellä hetken verran. Sen jälkeen tyttö onkin hieman ulissut ja vikissyt krapulaansa kun yrittää selvitä noista rauhoitusaineista, onneksi nyt taas rauhoittui lattialle torkkumaan pidempään. Välillä ponnahtaa pystyyn ja itkeskelee taas, kunnes komennetaan takaisin aloilleen. Hetki hetkeltä alkaa olla parempaan päin, joten eiköhän huomiseen mennessä olla taas ihan normaaleita :)

Jännä päivä kaikenkaikkiaan! Pääsi näkemään monenmoista uutta ja erityisen ihanaa oli tavata Cain livenä. Se on kyllä justiinsa niin häsläävä hönö kun voi olla, äärimmäisen rakastettava ukkeli. Nyt vaan lisää odottelua... Jes. Noin neljän viikon päästä olisi tarkoitus katsastaa ultran kautta että onko siellä päässyt kehittymään ketään. Ainakin lähtökohdat oli eläinlääkärinkin mukaan just niin kohdillaan kun voi olla, että että... sitä uskaltaa vähän toivoa mukavaa lopputulosta.

Loppuun heitänkin pariskunnan kuvatuksia, nauttikaa! :)

Kuvat napsi Maarit Haavisto, kiitokset näistä! :D











 

 

Lisää tuloksia

Soitto tuli, proget nousseet mukavasti 0,4 arvosta 2,7 tienoille, mikä tarkoittaa tasaista tahtia. Ihannetilanteen mukaan huomenna olisi ovulaation paikka ja siemennys tulisi suorittaa pari päivää sen jälkeen, eli tämä tarkoittaisi että perjantai olisi siemennyksen paikka!

siis MIKÄLI asiat menee toivotunlaisesti, kuka tietää jos Ninja haluaa vielä yllättää ja aiheuttaa jotain tempauksia :D Mutta näillä mennään nyt. Seuraava ja toivottavasti täten viimeinen proge-aika on nyt torstaina klo 09:00

Pitäkää peukkuja immeiset!

Progetestirumba

Näin se on alkanut, ramppaaminen verikokeissa juoksukierron etenemisen selvittämiseksi. Testit tehdään Colibrissa ja lääkäriksi meille siunaantui Anne Kolsi, joka nauttii meidän täydestä arvostuksesta sekä luottamuksesta.

Ensimmäiset proget otettiin 29.2 torstaina ja tulos oli 0,4 -eli himpun verran on vielä matkaa jatkettavana, sillä yritetään metsästää arvoja väliltä 6-10 :D
Seuraava aika on varattuna 5.3 maanantaille, tuloksethan tulee tosiaan seuraavana päivänä (paitsi Mäntsälässä on mahdollista saada progetuloksia samana päivänä, me nyt ei sinne lähdettykään ajamaan kun löydettiin muuten niin hyvä paikka niin läheltä, meiltä kun on ehkä 10min matka). Sitten taas katsellaan mikä on tulos ja sen perusteella edetään.

Ninjan kohdalla voidaan ihan rauhassa odottaa arvojen yläpäähän, voi jopa mennä hieman "yli", sillä Ninjalle suoritetaan kirurginen siemennys. Tämä siis tarkoittaa, että sen sijaan että sperma ruikattaisiin emättimeen ja annettaisiin siittiöiden löytää tiensä perille, kirurgisessa siemennyksessä narttu rauhoitetaan ja ultraa apuna käyttäen tuikataan ne nahan läpi suoraan kohtuun. Tämä on tekniikkana vielä asteen varmempi ja toimenpiteen suorittava lääkäri onkin tähän erikoistunut :) Asiasta käytiin keskustelua, eikä lääkäri suostunut sokeasti heti ensikättelyltä vaan halusi punnita tapauksen ja sen syyt erikseen, haluttomana tehdä turhia siemennyksiä taikka rikkoa omia, eettisiä arvojaan. Ja tämä oli ensimmäinen asia, joka herätti minussa luottamuksen tuntua; sen sijaan että rahan ahneuksissa suostuisi mihin vain, tämä ihminen todella haluaa koirien parasta pidemmälläkin tähtäimellä ja on selkeästi asialleen omistautunut. Tietysti suurempaa iloa suo se, että Ninjan kohdalla saatiin onneksi vihreää valoa :)

Nyt katsellaan sitte taas, että mitä tuloksia saadaan seuraavista progeista!

Hormoonihyrräilyä puolin jos toisinkin

Mikä on kivempaa kuin yksi, hormoneista seonnyt hyrrä? dindindin, oikein! KAKSI seonnutta hyrrää :'D
Ihan kuin ei olisi tarpeeksi tekemistä hillitä tuota juoksevaa neitiä, joka on ihan pitelemätön sekopää ulkona (oikeasti, vetää hajuissa kuin heikkopäinen, merkkaa omatkin merkkauksensa ja haluaisi päästä eteenpäin loikkimalla, ei edes perinteisesti vetojyräämällä, vaan loikkimalla) mutta sitten tää toinen sankari päättää ekaa kertaa mennä sekaisin juoksuhajuista ja merkkailla koko meidän kauniin vaalean, freessin makuuhuoneen kusella <3 Hirveen kiva, kun poeka on muutenkin vasikan kokoinen, yltää varmasti korkealle... Jotenka joo, kiva pesurumbahan siitä tuli.

Palkinnoksi tästä hetkellisestä miehisestä heräämisestä (ilman pallejakin) Santeri sai urospöksyt. Eipähän enää pissaile pitkin seiniä! Jännä sinänsä kun ei ole koskaan aikaisemmin reagoinut Ninjan tuoksuihin näin, kun ovat kuitenkin olleet Ninjan juoksujen aikana saman katon alla sen jälkeen kun Santerilta napsastiin palliset pois. Noh, ei ole onneksi iso ongelma, eikä tätä ikuisesti tarvitse kestää.

Torstaita innolla odotellen. Ensimmäiset progetestit tapahtuu klo 15:00 Colibrissa ja tulokset pitäisi saada perjantain puolella! :)

Sitten taas kuvakevennystä:

 

 Monelle tuttu ongelma; 'edustavan otoksen saamisen tuska ja vaikeus' ,tunnetaan myös nimellä '1 kelpo otos 20 räpsäisyä kohden' :D

because blonds have more fun (ei ole oikeasti noin vaalea, päällikarva vaihtumassa)

Möhöt (ja on edelleen mysteeri mistä Ninjan rintakehä tuli)

HALLELUUJAA!

... Ninja pudotellut ensimmäiset veritipat tänään. Harvemmin sitä näin ilahtuu kun löytää verijäljet lakanoistaan, mutta tänään kyllä ratkesi riemu! Niin kipeästi ollaan odoteltu juoksujen kunnollista alkamista (eihän se olekaan tehny niitä kun taas varmaan puolentoista kuukauden ajan...) ja NYT VIHDOIN alkaa asiat edistyä.

Jes. Projekti etenee :)

Puskajuntista kehäkeikariksi

Kävi jotenkin hassusti ja päätettiin että ilmoitetaan Santeri amerikanakitojen Open Show'hun (siellä kun tosiaan luokat myös pitkäkarvaisille, pallittomille yms) :D Hullunhommaa, poika ei ole ahne ja usein laiska kuin lahna, ellei sitten niin täpinöissään että ottaa häiriötä kaikesta eikä malta keskittyä yhtään! Hee, noh, nyt reenaillaan hulluna ja mennään katselemaan mitä Ruotsalaisen Esa tästä meidän pojasta sanoisi.

                                                 

Käytännön koukeroita

Pienin askelin kohti suurta päämäärää.
Kokoonnuttiin Helsingin puolella saman katon alle käymään läpi paperihommia pennutukseen liittyen. Siinä teen ja piirakan äärellä höpötettiin menemään, näpevän sihteerikön naputellessa kaikki ylös :D Jonkun aikaa kun tuskasteltiin, nyrjäyteltiin aivoja ja naureskeltiin, kunnes olikin aika hypätä takaisin autoon ja hurauttaa kotia kohti. Tuntuu erityisen hyvältä tietää, että asiat on kaikki paperilla ja jokainen osapuoli tahollaan allekirjoitukset rustanneet, mutta sitäkin paremmalta tuntui huomatessa miten ollaan kaikki niin samoilla linjoilla asioiden kanssa. Ja että asioiden tärkeysjärjestys on oikea; ensimmäisenä Ninja, Ninjan terveys, hyvinvointi ja mahdollisimman mukava olo prosessin alusta loppuun asti. On se kyllä onni olla näin fiksujen ja filmaattisten ihmisten kanssa yhteistyössä! ;D Siispä Katalle ja Maarit H:lle suuren suuret ja lämpimät kiitokset jo näin alkumetreiltä!


***

Kotiin päästessä Ninja oli jo aloittanut tankkaamaan vahvempaa ruokaa pentujen varalta; oli murtautunut keittiöön, naksukaapin äärelle vetämään vähän J&V energiaa niin että maha pullotti -just kun olin päässyt kehumasta että koirani ei ole läski...

***

Lisätään vielä random kuvasaastetta:

Koirani vaihtaa väriä kun turkki lähtee (selän tumma raita johtuu furmistelusta :D)

What're yeh doin' down there?

Mistä tietää että narttu tekee juoksuja? -tikkujakin pitää suojella kaverilta niskavillat pystyssä

Ja näin seuraamme perässä tikusta pitäen

Ninja, ilmehtimisen mestari: