Aamu alkoi raastavalla odotuksella, tässä välissä kun on ehtinyt olla ylimääräisiä yllätyksiä, haasteita ja paniikin poikasia, mutta piankos Haaviston Maaritin valtaisa paku valloitti hyvän siivun pihan parkkipaikasta ja saatettiin katsastaa kaksikon kemiat + pitää pieni kuvaustuokio!
Itse ihan yllätyin miten avoimen iloisesti ja leikkisästi Ninja otti Cainin vastaan, häntä heilui ja heti olisi pitänyt päästä leikkipainimaan jännittävän sulhon kanssa, tosin selkään ei saanut innokas mies hyppiä kun sai jo örinäpalautetta :D Ninja on selkeästi niitä tyttöjä, jotka vaatisi pitkät lämmittelyt ja liehittelyt ennen suostumusta tositoimintaan -mikäli siis ihan luomusti astuttaisi. Oli kuitenkin ilahduttavaa nähdä miten kaksikko otti toisensa vastaan vaikka ei saanutkaan sen vapaammin yhdessä telmiä, tylsissä hihnoissa piti olla ja olihan noissa hormoonien valtaamissa vesseleissä pitelemistäkin...
Noh, eläinlääkäriltä tuli soitto lähemmäs kahta, että Ninjan progetestien tulos oli 10,5 pintaan ja aikalailla niin täydellinen arvo kuin vain voi tähän tarkoitukseen olla! Siitä sitten hissukseen valuttiin eläinlääkärin vastaanotolle, siellä tietojen kirjaamista, lomakkeiden rustailua ja viimein takahuoneeseen homman aloittamiseksi.
Cainillä oli ihan selkeästi hommat hanskassa ja pian... no, oli lääkärilläkin hommat muovipussissa kun poika päräytti menemään kauhiaa vauhtia vain pienen ranneliikkeen avustamana :DD Poika on tehnyt tätä aikasemminkin, auttavan käden ojentanut lekuri saikin Cainilta palkaksi herkkiä pusuja. Sen jälkeen oli Ninjan vuoro ja täytyy sanoa että kokemus lieni paljon hauskempi menevälle äijälle kuin meidän neidille, sillä Ninja sai vain rauhoituspiikin pyllyyn, joutui pöydälle ja niinhän se kirurginen siemennys sitten siinä suoritettiin loppuun.
Tuokion kuluttua palattiin takaisin hakemaan heräilevää Ninjaa, uinui lattialla vielä ihan nätisti siihen asti kunnes kuuli mamman äänen (joka puhelimeen hölötti) ja loikkasikin niin nopeasti pystyyn että piti ihan estellä hetken verran. Sen jälkeen tyttö onkin hieman ulissut ja vikissyt krapulaansa kun yrittää selvitä noista rauhoitusaineista, onneksi nyt taas rauhoittui lattialle torkkumaan pidempään. Välillä ponnahtaa pystyyn ja itkeskelee taas, kunnes komennetaan takaisin aloilleen. Hetki hetkeltä alkaa olla parempaan päin, joten eiköhän huomiseen mennessä olla taas ihan normaaleita :)
Jännä päivä kaikenkaikkiaan! Pääsi näkemään monenmoista uutta ja erityisen ihanaa oli tavata Cain livenä. Se on kyllä justiinsa niin häsläävä hönö kun voi olla, äärimmäisen rakastettava ukkeli. Nyt vaan lisää odottelua... Jes. Noin neljän viikon päästä olisi tarkoitus katsastaa ultran kautta että onko siellä päässyt kehittymään ketään. Ainakin lähtökohdat oli eläinlääkärinkin mukaan just niin kohdillaan kun voi olla, että että... sitä uskaltaa vähän toivoa mukavaa lopputulosta.
Loppuun heitänkin pariskunnan kuvatuksia, nauttikaa! :)
Kuvat napsi Maarit Haavisto, kiitokset näistä! :D
Ihania rakastavaisten hempeilykuvia! =) Jospa lykästää, me pidetään peukkuja!
VastaaPoistaOnnea pentuprojektiin! Mutta on kyllä ihan pakko kysyä, että miksikä ette kokeilleet luonnollista astutusta?
VastaaPoistaKiitos!
VastaaPoistaMuttajoo, Cain jättää tytöt tyhjiksi luonnollisella astutuksella. Sitä on kokeiltu moneen otteeseen, mutta tyhjäksi aina jäävät koska poika näyttää suosivan narttujaan joko hieman liian aikaisin tai hieman liian myöhään, eikä suostu asutmaan samaa narttua kuin kerran :D Spermakin tutkittiin josko siinä olisi ollut vikaa, mutta ei, ihan erinomaista tavaraa.
Siispä Cainin kaikki nartut on hoidettu siemennyksellä. Miekkonen on kuitenkin terve, hyväluonteinen ja kaikin puolin hyvä paketti ja tästä erikoisesta astumisongelmasta on tehty ihan selvitys jalostustoimikunnalle ja näin, että avointa tietoa on.
Kirurgiseen siemennykseen päädittiin, koska haluttiin eliminoida mahdollisimman moni epäonnistumisen mahdollisuus pois kun kerran siementämään joutuu kuitenkin.
Ok. :) Ei ole tämä rotu tuttu, niin ihan sillä piti kysäistä, että onko ihan yleinenkin käytäntö keinosiementää.
VastaaPoistaOn ja ei :D
VastaaPoistaMutta siis keinosiemennystä käytetään voittopuolisesti silloin kun se sperma pitää tuoda muualta maailmalta, Suomen kanta kun on tietysti kokonaisvaltaisesti vielä suppea.
En tosin tiedä yhtään sen tarkemmin, että kuinka moni kasvattaja siemennystä käyttää vaikka uroskin löytyisi Suomen maalta. Olen itsekin vielä tuore rodun parissa, joten yhteydet suurimpaan osaan Suomen kasvattajista on vielä aluillaan :) Mielenkiintoinen juttu kyllä, voisin lähteä tuota kyselemään enemmänkin!
Moni varmaan tätä keinosiemennys-asiaa vieroksuu sen takia, että joillain roduilla millä esim. sisäsiittoisuudesta johtuen on paljon ongelmia tiineytymisen kanssa, se tiineytymättömyys on selkeä merkki jostain ongelmasta. Luonto ei tuota elinkelpoisia jälkeläisiä/jälkeläisiä lainkaan, koska se on parempi vaihtoehto. Onhan meidänkin rodussa nykyisin paljon todella pieniä pentueita, kun vertaa moneen muuhun rotuun.
VastaaPoistaJos esimerkiksi miettii monia Euroopan vanhoja kuningassukuja, on ne aikojen myötä sammuneet juurikin tämän seikan takia (siniveriset kun pyrkivät naimaan vain siniverisiä, jotka usein sitten olivat myös sukulaisia).
No, koiranjalostuasioita ajatellen isot virheet on tehty jo kauan sitten sen suhteen, että geenistö on kutistunut niin pieneksi kuin se on.
Ja sitä pitääkin aina jollain tasolla vieroksua, siemennystä pitää käyttää todella, todella harkitusti juuri sen takia että se ei saa syrjäyttää luonnollista lisääntymistä, mitä vähemmän tarvitsee puuttua prosessiin, sen parempi. Sehän on selvää.
VastaaPoistaSitten taas, kaikki on niin tapauskohtaista. En tiedä tajuaako ihmiset (jotka ovat vetäneet järkytyksen keuhkoihinsa kuullessaan tästä), että tätä harkittiin pitkään, laskettu plussia ja miinuksia, riskejä ja hyötyjä -ja kun Anne Kolsi, joka on lisäntymistieteeseen perehtynyt (ja tietää kyllä tasan tarkkaan siemennysten haitat ja hyödyt isommassakin kaavassa), suostui tämän tekemään, oli se aika selvä juttu sitten. Ja Anne vielä otti ihan erikseen aikaa pohtiakseen onko perustelut tarpeeksi vahvat ja fiksut, että ei suostunut heti!
Muttajoo, tuskin mun näitä tarvii sen suuremmin puolustella tai selitellä, eniten vaan inhottaa ajatus siitä että jotkut ajattelee että tämä on tehty jotenkin hetken mielijohteesta, ahneuksissaan tai muuten "pakkomielteisesti" koska jee pentuja. Ei. Niin se ei ole. Kasvatusta ei ole ilman riskivetoja ja tässä ei sentän oteta sairauksien kanssa niitä riskejä. Ja tosiaan mikäli Ninja synnyttää terveen, hyvän sijoitustyttären niin se astutetaan vain luomuna jos on astuttaakseen, että siemennystä ei siinä linjassa sitten enää käytetä.
Eipä sillä, aina pitää kyseenalaistaa, kysellä ja kritisoidakin, kunhan se kritiikki on fiksusti esitelty :)
Tämä varmasti oli sellainen asia, josta oli odotettavissakin keskustelua, kun tätä suunnittelitte. Ja mielestäni se on hyvä, että tuli keskustelua, koska se kertoo siitä, että tästä ei ainakaan toivottavasti tule normaalia tapaa kasvattaa amerikanakitoja.
VastaaPoistaSitä en minäkään tiedä kuinka yleistä tällainen siementäminen on meidän rodussa, toivon ettei ole yleistä.
Olen itse saanut sellaisen kuvan, että meillä on rodussa noiden pienten pentueiden lisäksi paljon tyhjäksi jäämisiä. Lisäksi kun lueskelee kasvattajien kotisivuja, koiria on viime vuosina kuollut paljon hyvin nuorina syystä tai toisesta ja monella on jos jonkinlaista sairautta koirillaan. Hilman pentuesisaruksillakin on kaikenlaista vaivaa ja näistä neljästä Hilman kasvattajan pennusta yksi taitaa olla täysin terve ja normaali. Jotenkin minulle on muodostunut sellainen käsitys, että ei olla kovin hyvään suuntaan menossa. Mutta tämä on vain siis minun käsitys.
Joo ei tullut puskista että herää varmasti keskustelua :D Sekä olen aivan täysin samaa mieltä siitä, että on ehdottomasti HYVÄ että se herättää keskustelua ja toivottavasti siemennyksestä ei koskaan tule "normaalia" tapaa joka ottaisi isompaa sijaa luomuastumisen rinnalla.
VastaaPoistaSen sijaan pienempiä pentueita en pidä niin pahana, koska ne 8-10 pennun pentueetkin on aika hurjia, ottaen huomioon että jokaiselle pitäisi löytää hyvä koti -ja kun mietitään minkälainen rotu kyseessä niin vääriin käsiin joutuminen voi aiheuttaa isojakin hankaluuksia. Eikä kotia etsivät, murkkuikäiset am.akitat ole enää harvinainen näky :/ Jalostusmateriaalin kannalta toki semmonen keskikokoinen pentue on äärimmäisen toivottava, ja parempi tosiaan kuin vain yksi tai kaksi penikkaa.
Ja kyllä, tällä rodulla on paljon vaivoja kontollaan, mutta se ei ole mikään uusi juttu. Paljon on ollut ongelmia ennenkin ja kun yhtä päästään parantamaan, pomppaa jotain muuta esiin. Sen takia kasvattaminen on TOSI työlästä hommaa, vaikka kuinka parhaansa yrittäisi, saattaa aika hurjiakin takaiskuja tulla.
Koita nyt kaikesta huolimatta nauttia tästä ajasta (etenkin kun teillä tuli noita terveysongelmia aiemmin) ja varsinkin ihanista pennuista :). Kaikki on teille molemmille kuitenkin niin uutta. Jotenkin surettaa koko kohu, kun tietää kuinka iso asia tämä oli sinulle (ja olisi ollut itsellenikin, ekat pennut). Se on se myrsky vesilasissa, unohtuu nopeasti ja kuitenkin aika pieni juttu tämä on loppujen lopuksi, kun miettii maailman menoa...
VastaaPoistaKiitos paljon! :)
VastaaPoistaTämä "kohu" ei ole itseäni paljoa hätkäyttänyt. Keskustelen tämmösistä aiheista enemmän kuin mielelläni, mutta sellaiset asiattomat räksytykset tai muut eivät ole päässeet nipistämään ollenkaan, koska tiesin alusta asti miten asiat tulee menemään ja miksi näin tehdään eikä siinä mielestäni ole ollut mitään niin tuomittavaa eikä varsinkaan mitään hämärää :) Enemmän suren kasvattajan puolesta, joka on saanut kuulla kommenttia jos jonkinlaista, mutta häntä myös lohdutin sillä että kyllä se nopeasti unohtuukin kun löytyy uusi aihe mitä suurempaan ääneen ihmetellä :D
Meidän suurin fokus on mammakoirassa ja hänen hyvinvoinnissaan, nautitaan koko perheen ja porukan voimin tästä ainutlaatuisesta ajasta :) Tämä on ollut huisin jännittävää aikaa ja onneksi sen pikaisen sairastamisen jälkeen Ninja on ollut aivan normaali, terve itsensä ilman mitään takapakkeja missään. Toivotaan että näin hyvin jatkuukin ihan loppuun asti ja että pian pentulaatikossa pyörisi ainakin se pari tervettä, ihanaa ja odotettua ipanaa <3